Koska pelkkien näyttelytulosten julkaisu on tylsää niin tässäpä tarina mukavasta ja rentouttavasta näyttelyreissusta Tallinnan maalle ;)

OLETUS: Tusya palvelusväkineen lähtee kotoaan Kankaanpäästä ajelemaan tilavalla autollaan suuntana Pyhäranta, josta kyytiin hyppäävät Jonna ja Roosa. Tytöt pakkaavat tavaransa autoon ja matka jatkuu Laitilaan, josta noukitaan kyytiin ensimmäiseen näyttelyynsä tulossa oleva Mimmi-tyttö. Autossa olisi tilaa koirien lisäksi vaikka pienelle armeijalle ja keväisessä auringonpaisteessa iloisesti vihellellen kuljettaja kääntää Laitilan ainoissa liikennevaloissa auton kohti Helsinkiä. Satamassa pikainen pysähdys ja sitten laivaan jossa koirat otetaan avosylin vastaan. Palvelusväki nauttii samalla pienet huikopalat ja pian ollaankin jo Eestin maalla. Koko sakki takaisin autoon ja pois laivasta, navigaattoriin merkitään haluttu osoite ja Vanhan kaupungin maisemia ihaillen pian ollaankin jo hotellissa. 

Hotellin henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä ja sisäänkirjautuminen helppoa kuin heinänteko, seuraavaksi pienelle iltalenkille ja sitten unta palloon. Makeiden yö-unien jälkeen pirteät reissulaiset suorittavat aamutoimet ja lähtevät näyttelyalueelle. Tilavassa Saku-hallissa voisi järjestää vaikka jääkiekon MM-kisat sillä niin paljon tilaa siellä on. Pienen jännityksen kipristellessä mahassa kehät alkavat ja nopeasti ovat jo ohikin. Tuloksista ei voi olla kuin tyytyväinen ja onnelliset virneet naamalla lähdemmekin kotimatkalle. Matka sujuu kuin tanssi ja illalla olemmekin jo omissa kodeissamme onnellisina, koska uudestaan?

REALITY: Tusya palvelusväkineen lähtee kotoaan Kankaanpäästä ajelemaan tilavalla autollaan suuntana Pyhäranta. Auto kuitenkin tajuaa vasta Rauman kohdalla mihin on ryhtymässä ja päättää jättää leikin kesken teeskennellen että jarrut ovat rikki. Palvelusväki suorittaa muutaman lievästi paniikkisen puhelun ja tunnin päästä uusi auto saapuu hätiin. Matka Pyhärantaan jatkuu ja perillä vain-hieman-suunniteltua-ahtaampaan autoon survotaan Jonna ja Roosa maallisen omaisuutensa kanssa. Matka jatkuu Laitilan suuntaan ja ensimmäisen kamera-tolpan osuessa reitillemme, päätämme ikuistaa tämän hienon hetken valokuvalla. Laitilasta noukitaan kyytiin ensimmäisiin näyttelyihinsä tulossa oleva Mimmi-tyttö. Autossa ei olisi tilaa enää kärpäsellekään mutta vastoinkäymisistä huolimatta auton nokka käännetään kohti Helsinkiä. Satamassa pieni pysähdys ja auton tietojen päivitys Silja Linelle ja sitten laivaan. Autokannella huomataan että auton käsijarru ei toimi, eikun kiilat etupyörien ympärille. Koska takakoppa on niin ahdas kahdelle koiralle, päätämme ottaa ne sisälle laivaan. Etsimme rauhallisen tilavan nurkkauksen jossa ei paljoa ihmisiä kulje ja koirat rupeavat nukkumaan. Eräs ystävällinen nainen kuitenkin päättää käydä valittamassa "tappajakoirista" järjestyksenvalvojalle joka kehottamaa meitä siirtymään kenneltiloihin kannelle 9. Teemme työtä käskettyä ja toteamme että 4x4m kokoisessa meluisassa SuperStarin kenneltilassa on 7 häkkiä; 2 isoa ja 5 pientä, joista yhteenkään ei mahdu bordeauxindogin kokoista koiraa. Lisäksi häkit ovat 30cm ylempänä lattiasta ja metallipohjassa on reikiä, koiria ei tosiaan jätetä sinne. Siirrymme kenneltilan ulkopuolella olevalle aurinkokannelle syrjäisimpään nurkkaan, jossa koirat eivät ole minkäänlaiseksi häiriöksi niille neljälle ihmiselle joilla paikkaan on näköyhteys. Järjestyksenvalvoja kuitenkin tulee saattamaan henkilökohtaisesti meidät takaisin kenneltilaan koska koiramme ovat pelottavan näköisiä nukkuessaan. Seuraksemme tuodaan staffordshirenbullterrieri ja mastiffi omistajineen ja hilpeissä tunnelmissa vietämme loppumatkan kirjaimellisen tiivisti yhdessä. Pian ollaankin jo Eestin maalla. Tungemme takaisin autoon ja navigaattoriin kirjoitetaan haluttu osoite ja sitten letkassa ulos laivasta. Navigaattori heräilee haukotellen talviunilta ja ajelemme hetken sokkona ennen kuin hän päättää palata toimintaan. Hotellilla henkilökunta toipuu ilmeisen aamu-äreänä samoista talviunista eikä heillä ole tietoakaan että mukanamme olisi koiria. Hetken selvittelyn jälkeen huone kuinkin järjestyy ja seuraavaksi suoritetaan pieni iltalenkki jonka jälkeen siirrytään yöpuulle. Tusya huolehtii omalta osaltaan yön ohjelmasta yrittämällä vuorollaan kaikkien sänkyyn ja varmistaa samalla että jokaiset naama on varmasti pesty.

Herättyämme suoritamme silmät ristissä aamutoimet ja siirrymme näyttely-alueelle jossa matkamme teema jatkuu. Ahdasta on kuin sardiineilla purkissa mutta onneksi oma kehämme sentään on rauhallisimmassa nurkassa. Pienen jännityksen kipristellessä mahassa kehät alkavat ja nopeasti ovat jo ohikin. Tuloksista ei voi olla kuin tyytyväinen ja onnelliset virneet naamalla lähdemmekin kotimatkalle. Ensimmäisestä laivamatkasta viisastuneena jätämme Mimmin autoon ja istumme ainoastaan Tusyan kanssa Starin vielä pienemmissä kenneltiloissa lattialla, jossa on tosin hiljaista mutta todella kylmää. Illalla vihdoin kotona ja Tusya kotiväkineenkin saa alleen oman autonsa joka mystisesti taas rupesi toimimaan. Koska uudestaan?

Ja eiköhän kohta taas uusiks johonkinpäin lähdetä ;D

Tuomariksi meillä vaihtui alkuperäisestä Rafael Malosta suomalaiseen Juha Putkoseen

BALTJW-15 HeJW-15 JV-15 Riemutuulen Adalmiina "Kerttu" NUO-ERI NUK1 SA PN1 SERT CACIB ROP TLNW-16!!

"Hyvässä lihaskunnossa, hyvä koko ja mittasuhteet, erinomaisen vahva luusto, lupaava feminiininen pää, hyvä kallo & kuono ikäisekseen, hyvin asettuneet korvat, kivat silmät, oikea purenta, hyvä niska, kehittynyt rintakehä & eturinta, hyvin kulmautunut, oikea häntä, liikkuu hyvin."

RU JMVA RU MVA FI MVA Maxbord Edition Limited "Tusya" VAL-ERI VAK1 SA PN2 VACACIB!

"Arvostelu tulossa"

Rantamyrskyn Matami Mimmi "Mimmi" PEN-2 KP!

"8kk hyvät mittasuhteet, erinomainen luusto, lupaava pää, hyvin asettuneet korvat, kauniit silmät, korrekti purenta, hyvin syvä rinta, tarpeeksi eturintaa, hyvät kulmaukset, tällä hetkellä takakorkea, korrekti häntä, liikkuu hyvin ikäisekseen."

Onnea kaikille sijoittuneille!